Tilinpäätös

On kulunut vuosi siitä kun päätin muuttaa elämäni suuntaa. Olin melko stressaantunut, reilusti ylipainoinen ja jatkuvasti väsynyt. Elin kuin unessa. Mikään ei ollut huonosti, pikku hiljaa elämä vain oli luisunut syviin puuduttaviin uriin. En osannut edes kaivata muuta. En pitänyt peilikuvastani, mutta sekin oli minulle ikään kuin annettua, yksi lisäkivi kantamassani repussa.

En herännyt mitenkään hetkessä. Herääminen tapahtui pikku hiljaa. Epäilen, että yksi suurin tekijä oli saamani kilpirauhaslääkitys. Olin käynyt monta kertaa lääkärissä valittamassa väsymystä ja muita oireitani, tiesin sairauteni kauan ennen kuin lääkärit sen minulle diagnosoivat. Sain lääkityksen ensin ikään kuin omasta vaatimuksestani, kunnes tarkemmat verikokeet osoittivat vasta-ainetasojeni hipovan taivasta.  Olisi tehnyt mieli pirauttaa aika monelle lääkärille ja sanoa, että kannattaisi kuunnella sitä potilasta ”told you so”.  Vuosi sitten arvot alkoivat saavuttaa normaalia ja annostus olla kohdillaan, koska heräsin.

Toinen herättävä tekijä oli tieto työpaikan katoamisesta kauas toiselle puolelle Suomea. Piti tehdä päätös jääkö pois kyydistä ja liftaa uuteen kyytiin, vai jättääkö kaiken tutun. Tämä päätös oli yllättävän helppo tehdä, uuden kyydin saaminen oli vaan kovin epävarmaa.  Myös puolison työpaikka hävisi alta ja yhtä äkkiä epävarmuustekijöitä oli aivan liikaa. Tuntui, että menetin hetkeksi kaikki unelmani; unelmat uudesta asunnosta, matkoista, autosta ja helpommasta elämästä. Kontrolli omaan tulevaisuuteen lipesi.  

Päätin, että jos en voi kontrolloida elämääni, niin voin kontrolloida omaa kehoani. Tein tietoisen valinnan priorisoida itseäni enemmän. Unohtaa muiden vaateita ja elää enemmän itselleni. Samalla päätin todistaa itselleni, että laihtuminen on oikeasti matematiikkaa ja kehon muokkaus fysiikkaa. Jätin siivoamisen ja kotityöt vähemmälle, tai ainakin hoidin niitä vasta kun ensin olin käynyt liikkumassa. Ruokavalion tarkkaileminen oli muutoksessa helpointa. Mitään isoja muutoksia ei tarvinnut tehdä, optimoin energiankulutuksen ja -saamisen suhteen.  Löysin siihen kätevän maksuttoman sovelluksen puhelimestani. Asetin tavoitteekseni maltillisen puolen kilon pudottamisen viikossa.

Painonpudotusta tärkeämmäksi koin kuitenkin hyvän olon saavuttamisen. Olin ennenkin liikkunut paljon, mutta nyt asetin itselleni selkeitä tavoitteita tuloksien suhteen. Tärkeintä oli yrittää säilyttää niin paljon lihasmassaa kuin mahdollista laihtumisesta huolimatta. Toisena tärkeänä tavoitteena oli vahvistaa erityisesti selkä- ja käsilihaksia, jotta kipuni pysyisivät asioissa ilman särkylääkkeitä. Pinnallisempana tavoitteena oli tietysti kiinteytyä laihtumisen edetessä. Ei se aina herkkua ollut lähteä kun olisi väsyttänyt, mutta joka ikinen kerta olen palannut pirteämpänä ja paremmalla mielellä. Endorfiinihuuma on aina ollut taattu. 

Keväällä työkuvioni muuttuivat ja työstressi katosi. Uusi työ oli leppoisampaa ja syksyllä kuvittelin, että voimavarani riittävät työn ja hyvänolon projektin lisäksi myös opiskelemiseen. Myönnän, että pitkä ja pimeä syksy ja arkena vain muutaman tunnin vapaa-aika tekivät yhtälöstä hankalan. Olisi ollut helppoa käyttää opiskelua verukkeena kuntoilun vähentämiseen, mutta päätin tehdä toisin. Käytin kuntoilua opiskelusta luistamiseen ja opiskeluasioiden viime tippaan jättämiseen. Eikä se yhtään hassummin mennyt. Selvisin ekasta kurssista ihan hyvällä arvosanalla. Stressasin kyllä jonkin verran opiskelujeni kanssa. 

Olen siis edelleenkin ollut väsynyt ja pahantuulinen, mutta toisaalta ehkä myös enemmän läsnä kuin aikaisemmin. Olen itse tehnyt asioita, joita haluan. Olo on keventynyt ja mieli on parempi. On ihanaa kun voin ostaa vaatteita, joita haluan, enkä niitä mihin mahdun. Yhtä ihanaa on kaivaa omasta vaatekaapista entisiä suosikkivaatteita, joihin ei ole pitkään aikaan mahtunut ja todeta niiden jälleen mahtuvan. Asetin tavoitteekseni pudottaa vuoden aikana 20 kiloa, tällä hetkellä jouluherkkujen jälkeen liikutaan vajaan kilon päässä tavoitteesta, aikaa on vielä kaksi viikkoa. Uskon saavuttavani tavoitteeni, vaikkakaan sillä ei ole suurta merkitystä. Projekti nimittäin jatkuu, ensi vuonna jatketaan samalla mallilla. Painonpudotusprojektissa edetään edelleen rauhallisesti, uskon, että hitaasti pudotettuna tulokset pysyvät paremmin. Kuntoilun osalta tavoitteita tarkistettiin pari viikkoa sitten, harjoittelustani tuli jälleen monipuolisempaa ja intensiivisempää. Kipulääkkeitä olen vuoden aikana käyttänyt saman verran kuin ennen kuukaudessa.Myös opiskeluni jatkuu ja työssä alkaa mukava uusi projekti juuri sellaisissa tehtävissä joista eniten pidän. 

Kulunut vuosi on takuulla ollut kaikin puolin yksi elämäni vaikeimmista ja samalla yksi palkitsevimmista. Ensi vuonna haluan löytää lisää asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Samalla haluan poistaa ympäriltäni mahdollisimman paljon negatiivista energiaa ja asioita, joita minun ei tarvitse sietää. Olen valmis olemaan onnellinen!