Joulusatu

Taavin iskias kiukutteli, sen vuoksi hän sai siirron omakotialueelle. Helpotti kovasti, kun ei enää tarvinnut kiipeillä kerrostalon seinillä tai roikkua parvekkeiden kaiteilla. Taavi ei enää ollut nuori ja siksi hän mieluusti päästi itsensä helpommalla. Toki se tarkoitti päällikön paikan menettämistä, mutta toisaalta vastuutakin oli vähemmän. Satakolmekymmentäkuusi vuotta Taavi oli jo toiminut tarkkailijana. Viimeiset viisikymmentäkahdeksan vuotta hän oli toiminut ison kerrostaloalueen päällikkönä, alaisia hänellä oli ollut kolmisenkymmentä. 

Omakotialueella Taavi sai oman nimikkopiirin, joka koostui kahdeksasta omakotitalosta. Yhdessä taloista ei ollut lapsia, mutta lapsenlapsia piti sielläkin tarkkailla ja raportoida sitten heidän mummola-aktiviteeteista ja käytöksestä heidän omalle vastuutarkkailijalleen. Onneksi nykyisin oli kapulat, joilla sai talletettua kuva- ja videomateriaalia, jotka sai sitten kätevästi viestinä lähetettyä eteenpäin. Ennen piti kirjoittaa pitkiä raportteja, joita kuriirit sitten toimittivat tarkkailijalta toiselle. 

Taavilla oli siis kahdeksan taloa, joissa asui 14 lasta ja 15 aikuista, kolme koiraa ja kani. Taavi sai tehdä töitä hiki hupussa, että ehti nähdä kaiken tarpeellisen. Kuusi lapsista vietti päivät kotona äidin kanssa, onneksi suurin osa heistä vietti arkipäivänsä tarhassa ja koulussa, Taavi pääsi hieman helpommalla. Viikonloput olivat työläitä, silloin lapset saivat valvoa myöhään ja valvontatunteja kertyi helposti yli standardien. Kerran viikossa Taavi sai pitää vapaapäivän, silloin tuuraaja hoiteli hänen piirinsä. Joskus kyllä harmitti, kun omien asiakkaiden jokin merkittävä tapahtuma jäi itseltä näkemättä. Toissa viikolla Taavilta jäi näkemättä miten Jennalta lähti ensimmäinen maitohammas (Jenna oli kuulemma ollut hyvin reipas  tyttö) ja sen myötä myös hammaskeijun tapaamisen hoiti tuuraaja. Taavi rakasti hammaskeijuja, eikä koskaan kyllästynyt tekemään yhteistyötä kauniiden ja säteilevien keijujen kanssa. 

Aikuisia ja kotieläimiä ei varsinaisesti tarvinnut tarkkailla, mutta esimerkiksi pahantuulisesta, stressaantuneesta tai vaikkapa pms-oireisesta aikuisesta lapset saivat hyvitysmerkintöjä, siksi nekin piti kirjata lasten tileille. Taavin tarkkailtavat lapset olivat yhtä lukuun ottamatta aika tavallisia tyttöjä ja poikia. Jokaisella oli hyviä ja huonoja päiviä, pääsääntöisesti lapset kuuluivat normaaleihin kiltteihin lapsiin, jotka saavuttivat ennen joulua 80 prosenttisen kiltteyden ja ovat oikeutettuja normaaleihin joululahjoihin.  Yksi lapsista oli kuitenkin erilainen. Pieni poika, jonka tarkkailusta Taavi oli hämillään. Tämä pieni Markus-poika oli viisi vuotias ja niin kilttiä lasta ei Taavi ollut vielä pitkän uransa aikana tavannut. Markus ei kiukutellut ikinä, ei vaikka hänellä olisi siihen ollut aihettakin. Markus totteli vanhempiaan ja otti aina huomioon pikkusisarensa Maisan. Markus heräsi aina hyväntuulisena ja söi ruokansa kitisemättä. Markus auttoi voimiensa mukaan äitiä kotitöissä ja leikki kauniisti pienen sisarensa kanssa. Myös Markus oli äidin avustuksella kirjoittanut toivelistansa Joulupukille. Markus toivoi vain yhtä lahjaa, mutta se oli lahja, jota Taavi eikä Joulupukkikaan voinut toteuttaa. Se lahja oli vain Taivaan Isän mahdollista toteuttaa. Markus toivoi hartaasti, että hän pääsisi ensi syksynä esikouluun. Markuksella oli sairaus, jonka vuoksi hän joutui käymään usein sairaalassa ja syömään paljon lääkkeitä. Lääkkeet tuhosivat Markuksen vastustuskyvyn eikä hän saanut liikkua juurikaan kodin ulkopuolella. Markus halusi parantua ja päästä syksyllä eskariin ihan tavalliseksi pojaksi muiden lasten joukkoon. 

Taavi päätti ottaa ison riskin ja tehdä kaikkensa, jotta Markuksen toive toteutuisi. Kun jouluun oli enää neljä päivää ja perusraportit kaikista lapsista oli jo toimitettu lahjavastaaville, Taavi lähti kesken tarkkailuvuoron, jätti työnsä ja viritti kapulansa ulkoverkkoon. Taavilla ei ollut oikeutusta ulkoverkkoon, mutta hän otti riskin, vain Markuksen vuoksi. Kapulayhteys rohisi ja ulisi, mutta lopulta joku oli linjan toisessa päässä. ”Hei Taavi, meillä on täällä tieto huolestasi.” sanoi pieni, mutta kirkas ääni kapulan toisessa päässä. Taavi ei ehtinyt sanoa mitään kun ääni jatkoi: ” Taavi, me pidämme huolen Markuksesta, älä pelkää.”

Taavi palasi työhönsä ja sai joulun jälkeen huomautuksen sekä vuorosta poistumisesta että ulkoverkon käytöstä. Taavi tiesi, että niillä ei ollut mitään merkitystä. Tammikuussa kun Taavi oli jo siirretty tilinpäätöstehtäviin pääkonttorille, vastasi Markuksen äiti puhelimeen.  Markuksen uusimmat koetulokset olivat vihdoin valmistuneet. Markuksen verikokeet vahvistivat ihmeen tapahtuneen, sairaus oli voitettu. Taavin ansiosta Markuksen joululahja oli vihdoin saapunut.